Kuvataidekoulun jokakeväiset päättötyöt alkavat valmistua.
Ensimmäisenä ehtii aikuisopiskelija Minna Jurvanen-Bagdasarov, jonka päättötyö " Venäläinen pianokoulu" on lavastus oheiseen konserttiin. Päättötyö koostuu silkkimaalauksista, jotka esittävät neljää vahvaa vaikuttajaa venäläisen pianokoulun kehityksessä.
Ja tässä pieni mainos konsertista:
Tohtorintutkielmaan liittyvä konsertti 25.04.2013, Hannikais-Sali, Pitkäkatu 18-22, Jyväskylä
Liput 15/10 €. Lippujen ennakkovaraus: minnajurvanen@hotmail.com
Tervetuloa Aleksandr Bagdasarovin neljänteen ja viimeiseen tohtorintutkielmaan liittyvään konserttiin!
Konsertissa kuullaan maailman kantaesityksenä ”Rakkaudesta Rahmaninovin musiikkiin” teatterimonologi Aleksandr Bagdasarovin vaiherikkaasta elämästä, aivoinfarktista kuntoutumisestaan Rahmaninovin 3.pianokonserton avulla, venäläisestä/neuhausilaisesta pianokoulusta, pianotaiteilijana toimimisestaan Jyväskylässä jne., videokoosteen ja tanssien höystäminä.
Konsertissa kuullaan myös Lisztin h-molli pianosonaatti, Aleksandr Bagdasarov, piano.
Käsikirjoitus: Aleksandr Bagdasarov. Käännös suomeksi: Minna Jurvanen-Bagdasarov
Aleksandr Bagdasarovin roolin tulkitsee hänen poikansa, Garik Bagdasarov.
Tanssit: UMC, Sanaz Hassani (koreografia), Liisa Tirkkonen, Anni Minkkinen.
Ohjaus: Minna Jurvanen-Bagdasarov
Lavasteet: Minna Jurvanen-Bagdasarov, ”Venäläinen pianokoulu”, Jyväskylän
kuvataidekoulun päättötyö. Silkkimaalaukset: Anton Rubinstein, Sergei Rahmaninov,
Heinrich Neuhaus, Stanislav Neuhaus.
Aleksandr Bagdasarovia voidaan pitää venäläisen/neuhausilaisen pianokoulun edustajana. Ehkä kuuluisimpia tämän pianokoulun edustajia olivat Svjatoslav Richter ja Emil Gilels.
Mutta mikä oli Heinrich Neuhausin jumalaisen kauniin soinnin salaisuus? Lev Naumovin mukaan…
Tervetuloa konserttiin kuulemaan lisää venäläisen/neuhausilaisen pianokoulun salaisuuksista!
Franz Lisztin pianosonaatti h-molli (S. 178; LW A179) on usein mainittu hänen merkittävimmäksi teoksekseen, ja samalla se luetaan kuuluvaksi arvostetuimpien pianoteosten joukkoon.
Teos sävellettiin vuonna 1853, jolloin se edusti sävellyksenä uudenlaista tyyliä, jota on kuvattu "jatkuvaksi temaattiseksi muunteluksi". Sonaatti koostuu pienestä määrästä motiivinomaisia elementtejä, joiden pohjalta on muodostettu yksi suuri teos. Eri pätkiä käytetään teoksessa erilaisissa konteksteissa, jolloin ne esiintyvät hyvin eri muodoissa. Esimerkiksi sama teema voidaan esittää hurjana ja toisaalta rauhallisen kauniina teoksen eri vaiheissa. Näin rakenteeltaan monimutkainen teos on yhtenäisempi, kuin mitä päältä päin voisi kuvitella. Päällepäin teos näyttäytyy miltei improvisaatiolta vaikuttavana fantasiana.
Teoksen johdannon jälkeen kehittyy kolme voimakasta teemaa, joita seuraa uskonnollista koraalia muistuttava osuus. Viimeinen pääosa käyttää kaikkien teoksen alussa esiteltyjen teemojen aineksia. Teos loppuu erittäin rauhalliseen andanteen, joka niin ikään lainaa elementtejä teoksen varhaisemmista vaiheista.
Lisztin h-molli-sonaatti on omistettu Robert Schumannille, joka ei kuitenkaan pitänyt teoksesta ilmeisesti sen uudistuksellisten piirteiden takia. Aikalaisista esimerkiksi Richard Wagner puolestaan oli haltioitunut teoksesta ja lainasi Lisztin sävellystekniikkaa omiin oopperoihinsa.
Teos on nykyään arvostetuimpien pianoteosten joukossa. Lähestulkoon kaikki suuret 1900-luvun pianistit ovat esittäneet h-molli-sonaatin Alfred Brendelistä Vladimir Horowitziin. Se on virtuoosien keskuudessa yksi pidetyimmistä teoksista, mikä voi osittain johtua sonaatin suurista teknisistä ja tulkinnallisista haasteista, joiden takia virtuoosit mielellään tarttuvat siihen päästäkseen näyttämään osaamistaan. Nyt myös Aleksandr Bagdasarov!
